Kaikkihan lähti siitä, että ite olen aina välillä koko hänen tuntemisaikana miettinyt että miltä näyttää ilman viiksiä (ja nyt myöhemmin viel leukapartaa kans), ja hän kuulemma on välillä miettinyt samaa. Ei vaan ole ollut mitään "sopivaa" väliä kokeilla.  
No sitten tänään just puhuttiin tuosta, ja kysyin että meinaatko ajaa ne pois. Hän sanoi että Joo. Sanoin, että etpä kertonut minä vuonna. Har har, ja niin sitten läksi vessaan parturoimaan naamansa. Kun sitten tuli sieltä ulos, järkytyin...

Parahdin ja käännyin poispäin, juoksin makkariin itkemään. :b Ei toi ole mun mieheni! Ääni on sama mutta näyttää ihan erille. Hän ite oli tosi pettynyt siihen miltä näyttää, ja ollaan molemmat samaa mieltä siitä että hän on viiksimies.

Vaikka jo nyt olen enempi tottunut siihen (ei enää itketä kun katson päin) niin silti tykkäsin enempi karvojen kanssa. Ja nyt on saatu jännitystäkin taas vähäksi aikaa, hurjaa elämää vietetään...

Alan jo olla toipumaan päin tästä räkätaudista joka lapsesta lähti. Laps taitaa ite jo olla varsin terve, nokka vuotaa vaan. Minä sain ärjyn kurkkukivun ensin, en voinut nukkua tiistai-keskiviikkoyönä ollenkaan kun kipu oli niin kova ja tottakai ei ollut enää mitään lievittävää jäljellä kun illalla olin jo viimeiset Toncilsit syönyt. Ja tosiaan paheni kurkun karheudesta ärjyksi kivuksi siinä kivasti iltasella että apteekki on jo kiinni. Nukkumista vaikeutti se, että jostain kivasta syystä tuli sylkeä koko ajan tosi paljon ja se piti sitten tietty niellä. Joka kerta (n.5-10 sekunnin välein) kun nielin niin vavisutti se paha kurkkukipu ja jos vähänkään olin ehtinyt tulla uniseksi niin se kyllä herätti. Lopulta sitten joskus ysin jälkeen, kai tosi väsyneenä, nukahdin ja yhteentoista saakka sain sitten nukuttua. Sitten Alex heräsi ja mies lähti apteekkiin hakemaan Strepsilsiä. Sitten silloin keskiviikkona tuli kuume, panadol hottia olen juonut aina välillä. Vieläkin on kuumetta, mutta just nyt mulla on kamalan kuuma, että laskemaan päin on kumminkin. Ja kurkkuun ei onneksi enää tuon yön jälkeen ole koskenut niin kovaa. Onneksi!!

En ole pitkään aikaan ollut kipeä, en just nyt muista ensinkään että milloin viimeeksi olin kuumeessa ja kurkku kipeä. Pitää alkaa syömään hunajaa päivittäin, tai jotain...

Suusta puheenollen, mulla on joku hammasvauriofobia. Näen tosi usein painajaisia jossa mun hampaat joko tippuu itsestään tai jotain muuta pahaa. Kerran väänsin etuhampaani (ylä- ja alapuolelta) katki omin voimin. Toisen kerran mulla oli jokin lihainen kasvannainen jonka purin irti (autenttiset kivut, jne). Ja on ne tosiaan vaan tuosta tuolleen tippuneet ja olen siinä kuumeisesti miettinyt että MITÄ NYT, soitanko terveyskeskukseen vai mitä ihmettä teen.  Niin, ja tosi usein hampaat on ensin heiluneet eestaas tosi inhasti. Ai niin, muistan senkin kun kauhistelin suutani peilistä ja kävin miehellä näyttämässä ja .. en muista reaktiota. Mutta aina herätessä on ollut suuri helpotus, kun hampaat on olleet tukevasti paikoillaan eikä heilu tai muuta.

Hampaitten lähtö tais olla traumaattista, tai jotain? En muista hampaittenvaihtumisjaksosta paljon mitään, mutta sisikunta näköjään muistaa..

Sen siitä saa että menee kahden metrin säteelle toisista pienistä lapsista? Oltiin nimittäin eilen leikkipuistossa ja siellä oli mukuloita. Hmmm, nyt kun mietiskelen niin taisi Alex imeksiä vauvakiikun keinukettinkejä kun silmä vältti. Siitäkö se tuli? Varmaan.

Kyl hän kuitenkin saa nukuttua, onneksi. Hirveän inisevä ja kärttyinen, voi voi. :<

_________Päivän oho -hetki__________
Alex seisoi ilman tukea 11 sekuntia tänään puistossa! Ja sitten huomasi, että seisoi yksin ja putosi peffalleen. Sitä edeltävä ennätys on ollut 3 sekuntia viikon tai pari takaa. :)
Siinä katsoin silmät selälläni että nytkö hän meinas seistä töröttää siinä hamaan tappiin saakka, kun on niin tottunut siihen että kun kävelyttää häntä ja pysähdytään Alex yleensä laskeutuu pyllylleen. Nyt kun laskin käsistä irti, hän jäi seisomaan siihen ja se tuntui tosiaan ikuisuudelta. Vau, kehittyy hurjaa vauhtia hänen taitonsa :D

Peach

Daisy

Rosalina

Ja sitten on vielä Donkey Kongista oleva Pauline, mutta sitä näkee niin harvoin että ei sillä väliä. ;D

Ja sitten mun oma jääprinsessa Haily [eng. hail = rae, lumirae] jolla on seurana jäähenki; jääkiteinen perhonen. :)

Se on "käsin" maalattu, kuvakerroksia siinä oli varmaan parikymmentä... Tavoittelin 3D näköä. :)

Meitä lykästi, siellä lenkillä kun koukattiin järveä myöten nähtiin yksinäinen sorsa - hää sitten otti ja tuli suoraan meidän luo, venesatamassa oltiin sillon nimittäin. Oli niin kesyntapainen ja hurjan soma... Annettiin maissinakkia, otti mun kädestä kaks kertaa jopa. :> Varovainen oli kyllä tottakai, mutta silti. Muutoin nakkailtiin maissinakkipaloja hänen suuntaan ja otti kernaasti vastaan. Yhtä vähän isompaa palaa kävi vedessä uittamassa, meinasin jo että sehän nakki hajoaa ja katoaa veteen heti mutta ei kai sitten.. Ei ollut kameraa mukana, harmi! Se oli kyl niin söpö.

 

Soin itselleni ison kalliin amppelin ekan "oikean" äitienpäivän(i) kunniaksi. :) Parveke on taas niin nättinä, oikein somaa. Ja mies keksi laittaa tänään ostetun valurautaliskon tuuletuskoukusta roikkumaan, musta sopii sinne oikein hyvin!
Käytiin tänään neuvolassa, paikallisessa "halpa"(=ei oikeastaan..)hallissa ja puutarhamyymälässä. Viime neuvolakäynnistä on reilu 2kk, painot ja pituudet menee käyrillänsä ja terkka oli oikein tyytyväinen pojan puuhasteluun siinä lattialla. Ehdotti myös että jos käytäisiin avoimessa päiväkodissa, kuulemma vauvahierontaa ja vauvamaalausta olis tarjolla.. 
Niin, kai sitä pitäisi. Eka ja toistaiseksi vika vauvakontakti hänellä oli joulun jälkeen, kiinnostaisikohan häntä pyöriä muiden kokoistensa kanssa? Jospa me siihen maalaukseen tähdättäisiin, ellei sitten mies taho viedä hierontaan kun minua se ei millään lailla houkuta.

Mutta joo, tämmöistä tänne. :)

Hm, ihan just pälkähti mieleen miten hassu synttäri Alexilla onkaan; syntynyt vuoden puolivälissä, kuukauden puolivälissä :D Ja melkein päivän puolivälissä myös...!!

Nyt kun on ollut niin uskomattoman kivoja nättejä päiviä niin käytiin ekaa kertaa pitkästä aikaa kissojen kanssa ulkona. Tällä kertaa mies kantoi lasta >:) Selässään, tosin.

 
Kissa piehtaroi (siinä pölyisämmässä kohdassa minkä löysi) ihan innoissaan... .. . . Ja Ash kävi juttelutuulelle siinä kävellessään. Lapsesta ei pahemmin kuulunut inahdustakaan, mahtoi olla kivaa sitten katella maailmaa uudesta kuvakulmasta. Kaks tuntia siinä meni kun korttelia kierrettiin, kissit asteli ihan hyvin siihen nähden että viime kerrasta on tosi paljon aikaa. Lopulta kun ihmisiä oli pihateillä liikaa niin ne kävi patsastelemaan liikaa niin piti kantaa vähän matkaa..

 

Viimeisimpiä kuvia tässä, näytille. :) Mauton maissinakki on the Herkku.

Nyt viikolla miehellä on ammattikorkean pääsykokeet, mennään sitä edeltävänä iltana mummilaan yöksi. Minä toivottavasti saan oman pääsykoekirjeeni viikolla 22, ja sitä seuraavalla viikolla olisi pääsykoe. Sitten eletäänkin jo Alexin synttäriaikoja ja appiperhe+miehen veli tulee taas käymään... Ja heinäkuussa saataisiin tietää että pääsikö joku meistä kouluun. Ja elokuussa alkaa koulu, jos en väärin muista.

Toinen ovi vie vessaan ja toinen makkariin, jossa on kaikki pikkuhilu.

Et sellasta. Hyvin pelittää, ja kissat melkein oppi jo yhdessä illassa kulkemaan ylitse. Melkein, kohta menee varmaan rutiinilla..

Tässä päivityskooste figuuriprojektista: linkki isoon kuvaan.
Tell mee what juu think :D