Töissä on leppoisaa, vaihteeksi.  Vietän päiväni, enimmäkseen, myyntipisteessä istuen ja takahuoneessa virkkaamassa. Miehen kaulahuivi on saanut mukavasti pituutta, mutta olen huomannut että leveydeltään samansuuruisen levyn virkkaaminen on s__t_n_st_. Nyt huivilla on trumpettimainen muoto; se on pikkuhiljaa kaventunut joka riviltä vaikka olen mielestäni jopa luonut uusia silmuja rivien päihin jotta kaventumista ei tapahtuisi. Kissanvillat.
Mutta saa luvan kelvata. Ja aloitin leventämisoperaation tänään, jospa saisin vähän vahinkoa otettua takaisin. Ei ole hirveän paha se, että ne ... tai se, huivin pää on levenevä, kunhan osaisin tehdä samanlaisen kun teen toisen huivin pään..!

Viime aamuyöllä oikea korva aloitti oman metelin. Ensin sitä tuli tiuhaan tahtiin, kumeaa rytmikästä jysähtelyä. Sitten se harveni päivän mittaan, onneksi, ja kuulosti ja tuntui samalta kuin olisi vettä korvassa. Joskus todella harvoin, tänään siis, korvaa on särkenyt heikosti. Se enemmänkin kutittaa kun koskee. Toivottavasti tästä ei kehity mitään inhottavaa. Menisi pois itsekseen äkkiä.

Tänään koko aamun ja iltapäivän on visio ollut melkoisen sumea. Järkytyin töistä lähtiessäni miten en pystynyt tarkentamaan katsetta mihinkään. Se oli outoa, olin aamulla luullut suttuisuuden johtuvan väsymyksestä (tulin kahdeksaan töihin kun normaalisti menen kymmeneen).. Kaikkien esineiden, ..autojen, talojen, oksien, liikennemerkkien päällä leijui pieni viipale hologrammia joka heijasti kyseistä esinettä. En saanut tarkennetuksi katsetta toisella puolen katua olevan tienviitan tekstiin. Silmiä siristämällä sain vähän selkeyttä, mutten tarpeeksi.

Onko se nyt kuulkaa niin, että minustakin tulee lasien jokapäivänen käyttäjä?
Testasin juuri; laseilla näen hyvinkin tarkasti mutta se hologrammi on edelleen siellä minne katsonkin. Miksi?
Minkälainen fiba aiheuttaa sen, että esineen päällä (ikäänkuin esineen yläpuoli venyisi yli rajojen hologrammiksi) on kuvajainen? Sellainen kapea kaistale. Ei sivuilla, ei alla, vaan pelkästään päällä.

Järkkyä huomata miten rapistumista tapahtuu jo nyt.  Ja se kuolemisen prosessi alkaa heti syntymästä lähtien etenemään... Valmistelkaa hauta, sukellan sinne kunhan elämältä kerkiän.
Paitsi että kremaatio (....whatever) krematointi? POLTTOHAUTAUS, semmoisen oikeasti haluan. Ja mun pölyjäni ei tarvitse säilytellä, mitä niillä tekee anyway? Joku tulevaisuuden hulttiosukulainen vielä nuuskaa menemään omiin onteloihinsa kun silmä välttää.