Mood:

Ärsyttää

Kun ei mitään muuta pahemmin tekeillä, niin kiusa se on pienikin kiusa.
Meidän jenkkipaketti on siis Suomessa, mutta missä...? Ei tietoa. Tullin kynsissä kylläkin, mutta se oli lähetetty maanantaina jonnekin muuaalle, ja on vieläkin sillä tiellään. Jos ne vaatii meitä tulemaan paikan päälle tekemään selvitystä, ei onnistu! On se kumma... seuraavalla kerralla tai kerroilla saa jäädä käytetyn tavaran arvo laittamatta, hitto vie.

Ja sitten, uusi DBZ Wii-peli on tilauksessa ja tuli ilmoitus että tänään postitettu. No se on jees, mutta eilen illalla kun vähästä aikaa hösellettiin sen konsolin kanssa niin huomattiin että se resonoi kovalla äänellä kun pyörittää levyä. Kiva. Ei auta levyn vaihto tai pois päältä ja takaisin päälle laittaminen... Laitoin huoltoon postia, ja vastaus tuli kiitettävästi tunnin sisään ja sain osoitteen ja asiakaspalvelukoodin sille että postitus ei maksa meille mitään.
Takuuta meillä on maaliskuun puoleen saakka, että ihan kiva sinänsä että nyt alkoi hajoamaan. Mutta eihän tätäkään peliä ole odotettu kuin ... viime kesästä asti. Odotetaan siis lisää.

Ja sitten. Hauskaa on, että muutaman hiljaisemman päivän jälkeen lapsi potkii menemään, mutta tuskallista on kun isoa monoa tulee jo nyt semmoisella voimalla rakkoon että itseltä pääsee ähkäisy kun niin käy. Tosiaan pari viime päivää oli semmoisia hiljaisempia, jostain luin että ne on nopean kasvun päiviä silloin. Ja koko eilispäivän kävi mukellus, iltaa kohti tuikkimista enimmäkseen tuonne alas. Liikkui kuin pieni eläin siellä. Mua ei haittaa yhtään mahan potkiminen, mutta rakko ja peräsuoli on niin herkkiä että ei naurata yhtään. ......ja vielä monen monta viikkoa edessä.... ja mukula kasvaa vaan, toivottavasti ei myöhemmin käy niin että lirahtaisi housuun jos potku käy

Ja täällä on nyt hiihtolomaviikko, se käyttökelpoisin bussi menee loma-aikana harvennetun aikataulun mukaan... Kotiinpääsy viivästyy, kun pitää odotella bussia puoli tuntia kauemmin.
Ilmeisesti pitää jättää sen kylppärinmaton hankinta ensiviikkoon, kun se mesta sulkee ovensa klo 18 ja me päästään kotiin vasta viiden jälkeen ja varmana tule enää mentyä sen kaupan kautta. Örg.

Eilen tupeksin töissä, olin tekemässä lähtöä ja joku sanoi että kahvikerma loppui. No avasin siihen uuden, laitoin tiskin toiselle puolen että saisin sen siitä siirrettyä jääkaappiin. Ja unohin hetkessä sen siirtämisen. Niin se sitten odotti siinä samassa paikassa tänään aamulla, ja ensin ei leikannut kun toinen työntekijä siitä mulle puhui, ja sitten kun leikkasi niin en kehdannut enää sanoa että se olin minä. Hävettää tuommoinen tuhlaus, miten ei voi noin yksinkertaista asiaa muistaa...

Niin. Voishan noita isompiakin huolia olla, mutkun ei ole niin käy ärsyttämään nämä vähäisemmätkin. Pitäisi ilmeisesti saada lisää sisältöä elämään, ettei joidenkin asioiden odotus saa aikaan liikaa pettymystä. Tai jotain.