Mood: | Väsyttää |
Lähdettiin kylille siinä kolmen jälkeen. Käytiin ensin kahvilassa, istuttiin siellä hetki.. Sitten poikettiin antikvariaatissa (joka myös myy käytettyjä DVD-lättyjä ja fantasiaroolipelijuttuja), mitään ei löytynyt mukaan kylläkään. Tai löytyi, mutta pitää tehdä vähän taustatutkimusta ennen kuin pistää rahaa johonkin niin kalliisiin kuin Magic-kortteihin.
Käppäiltiin hotellin ravintolaan, ja siitä oli apua että oltiin syynätty ala carte-listaa netissä päiviä ennen. Alkupaloiksi etanoita valkosipulivoissa+parmesaania+vähän leipää (6 etanaa = 3 kummallekin). Ne maistui hyvin pitkälle siltä, mitä muistelinkin kun 2004 syksyllä ammattikorkean opetuskeittiössä tuommoisia eksoottisia härveleitä kokeiltiin. Etananliha on maukasta!
Isona ruokana mulla oli naudanlihapastaa; siinä oli parmesaanilastuja, aurinkokuivattuja tomaatteja, paholaisenhilloa, kermaa ja naudansuikaleita. Ja sitä putkimakaronia. Mies otti ruukun, jossa naudanlihaa, riisiä, parmesaania ... öö kans paholaisenhilloa ja .. varmaan jotain muutakin, en ihan tarkkaan syynännyt. Mutta hyvät ruoat meillä oli, tyytyväisempi en voisi olla. Vähän pastaakin söin, mutta pääasiallisesti tyhjensin lautaseltani liha-kerma-sipuli-tomaatti-juusto-sekoituksen.
Ilahdutti myös se, että yksi niistä ravintolan työntekijöistä muisti minut (kun olen siellä moneen otteeseen ollut töissä) ja kysyi siinä kun oltiin lähdössä että "tuletkos meille kesäksi töihin, vai onko teille vauva tulossa?" - eka kerta kun kukaan sanoi asiasta mitään! Mulla oli musta babydoll-mallinen paita päällä, joten ei se hirveän epäselvää sinänsä ollut että mikä meillä meininki... Tuli kiva mieli tuommoisesta kontaktinotosta.
Ja sain kukkia [mieheltä, siis, toim.huom]!
Tämmöisen rehevän ja terhakkaan ruusun:
sekä mysteerisen ruukkukukan, jota epäilen tulilatvaksi:
Kukka on hyvin kerrannainen, näyttää ihan ruusulle... Ja on valkoinen, ihanaa että mies muisti että tykkään valkoisista kukista.
****
Sitten vähän muita aiheita.
Hetki ennen kuin olin lähdössä töistä, serkku soitti. Hän ei soita kovin usein, ja viime ajat tiedän olleen hankalat ja olen ollut vähän huolissanikin kun ei mitään kuulu (ei vastaa sähköposteihin, soittaa en voi kun en pääse "läpi"). No, epäilin että asiat on menneet pahemmin, ja niin ne olikin. Ikävä varjonen tuli siinä päivän päälle, kun kuuli miten rankkaa toisella on ollut. Pahimpina 2 läheisen ihmisen kuolema reilun viikon sisällä toisistaan.. Terveys on huonommalla jamalla, ja voin hyvin ymmärtää sen.
Ei ollut paljoa, mitä sanoa. Ja sanoin sen, johon hän totesi että eipä tilanteeseen oikein voikaan sanoa mitään.
Kommentit