....näyttää tänään tältä:

Ja eilen illalla..

Eilen päivällä...

ja...

Mies nukkui päiväsellä n.vartin vaavin kanssa, otin sitten kuvan ko oli niin söpösen näköistä.

Kokeiltiin vaippoja lisätäytteellä. ....kokeiluksi myös jäi.

****

Kaksi päivää olen nyt piirtänyt, tuntuu etten ikinä saa valmista kun koko ajan on jotain pyllyllään sen kuvan kanssa. Mittasuhteet päin mäntyä ja kun yhden kohdan saan korjattua niin huomaan että _kaikki muu_ ei sitten enää näytäkään hyvälle. Tätä menoa saan piirtää kuvan uudelleen vielä pari kertaa, toivottavasti paperi kestää sen kaiken kumittamisen.. Suurin vikatikki lienee se että paperi on A3 ja kuva on liian iso = en näe "the big picture" lähietäisyydeltä. Eikä näy auttavan että nostan paperin seinää vasten pystyyn ja menen kauemmas katsomaan.. Enskerralla teen A4:lle. Mutta vielä en tahdo tän kanssa luovuttaa, vaikka vähän jo lannistaa kun sitä tekelettä vilkaisen, on se niin vaikeasti korjattava kun oma silmä turtuu niille virheille. Kun lopetan piirtämisen ja katson sitä uudelleen jonkin ajan päästä ne virheet suorastaan pomppaa esille, ärsyttävää.

****

Joku päivä ensviikolla, vaikkapa heti maanantaina, pitää lähteä metsästämään passikuvaa vauvalle. Toivottavasti homma ei ole niin vaikea kun kuvittelen... Huoh. Saa nähdä. Kun yleensä kun ollaan liikkeessä niin vauva nukkuu. Ja miten vauvan saa katsomaan kameraan? Ja kuulemma kaikki kuvaliikkeet ei edes ota vauvoista kuvia. Öö.. 

***

Tulipa tässä mieleen, että jos kuka on kuullut sen Kylie Minougen biisin "2 hearts" niin siitä tulee mulle aina mieleen viime marraskuu. Meidän np-ultra oli marraskuussa ja siinä laulussa lauletaan "2 hearts are  beating together, I'm in love [wooo], I'm in love...". Oli suuri ahaa-elämys silloin että tässä mun vartalossani kirjaimellisesti lyö 2 sydäntä. 

Kävin eilen yksin kaupassa ja postissa, se oli elähdyttävä kokemus. Kun olin ulkona ajattelin että 'mulla on perhe kotona, miten kivaa!'. Oli raikastavaa kylläkin käydä yksin jossain, miten sitä voisikaan ikävöidä mitään jos se on kokoajan naamassa kiinni. Paitsi mies, sitä mulle tulee ikävä jos se käy edes vessassa. (....)

Pumppailen edelleen, ja voi miten tuntuu pahalle kun välillä vauva tapaa vuodattaa kaiken syömänsä toisesta suupielestä ulos, vaikka sillä olis miten nälkä niin silleen vaan joskus käy. Niin turhauttavaa, eihän sille mitään voi, mutten minäkään omille tunteilleni asiasta. Tai sitten jos ei saada millään röyhtäisyä ulos niin pukeltaa maidot ulos semmoisena valkeana limamakkarana. Silloin surettaa että se kaikki vaiva miten nyhdän maidon pisara kerrallaan ulos menee sillälailla hukkaan. 
Mut pumppaan niin kauan kun jotain tulee ulos, jne.