Purin tänään illalla kieleeni niin, että rouskahti! Mieskin sen kuuli, ja luuli että hammas lohkesi kun kuului niin kovaa. Olin syömässä, tietty, ja yleensä en kovin kieleeni pure. Ennenminkin poskeeni, jos sitäkään. Huomio herpaantui ja suu jatkoi matkaansa ja kieli kävi tielle kun olin juuri sanonut jotan siinä syömisen lomassa.
No, anyway. Hirveä rusaus kävi, ja sellainen mieltäkääntävä kipu että aattelin jo että tässä tarvitaan tikkejä... Kävin peilistä kattomassa vahingot, ja verta virtasi... Töpötin vessapaperilla että näkisin mimmoinen palkeenkieli tai kolo oli tullut (on siis kielen sivussa tämä vamma) ja ei se nyt niiiin pelottava loppujen lopuksi ollut. Onneksi. Mutta hirveän kipeä...

Alan jo olla toipumaan päin tästä räkätaudista joka lapsesta lähti. Laps taitaa ite jo olla varsin terve, nokka vuotaa vaan. Minä sain ärjyn kurkkukivun ensin, en voinut nukkua tiistai-keskiviikkoyönä ollenkaan kun kipu oli niin kova ja tottakai ei ollut enää mitään lievittävää jäljellä kun illalla olin jo viimeiset Toncilsit syönyt. Ja tosiaan paheni kurkun karheudesta ärjyksi kivuksi siinä kivasti iltasella että apteekki on jo kiinni. Nukkumista vaikeutti se, että jostain kivasta syystä tuli sylkeä koko ajan tosi paljon ja se piti sitten tietty niellä. Joka kerta (n.5-10 sekunnin välein) kun nielin niin vavisutti se paha kurkkukipu ja jos vähänkään olin ehtinyt tulla uniseksi niin se kyllä herätti. Lopulta sitten joskus ysin jälkeen, kai tosi väsyneenä, nukahdin ja yhteentoista saakka sain sitten nukuttua. Sitten Alex heräsi ja mies lähti apteekkiin hakemaan Strepsilsiä. Sitten silloin keskiviikkona tuli kuume, panadol hottia olen juonut aina välillä. Vieläkin on kuumetta, mutta just nyt mulla on kamalan kuuma, että laskemaan päin on kumminkin. Ja kurkkuun ei onneksi enää tuon yön jälkeen ole koskenut niin kovaa. Onneksi!!

En ole pitkään aikaan ollut kipeä, en just nyt muista ensinkään että milloin viimeeksi olin kuumeessa ja kurkku kipeä. Pitää alkaa syömään hunajaa päivittäin, tai jotain...

Suusta puheenollen, mulla on joku hammasvauriofobia. Näen tosi usein painajaisia jossa mun hampaat joko tippuu itsestään tai jotain muuta pahaa. Kerran väänsin etuhampaani (ylä- ja alapuolelta) katki omin voimin. Toisen kerran mulla oli jokin lihainen kasvannainen jonka purin irti (autenttiset kivut, jne). Ja on ne tosiaan vaan tuosta tuolleen tippuneet ja olen siinä kuumeisesti miettinyt että MITÄ NYT, soitanko terveyskeskukseen vai mitä ihmettä teen.  Niin, ja tosi usein hampaat on ensin heiluneet eestaas tosi inhasti. Ai niin, muistan senkin kun kauhistelin suutani peilistä ja kävin miehellä näyttämässä ja .. en muista reaktiota. Mutta aina herätessä on ollut suuri helpotus, kun hampaat on olleet tukevasti paikoillaan eikä heilu tai muuta.

Hampaitten lähtö tais olla traumaattista, tai jotain? En muista hampaittenvaihtumisjaksosta paljon mitään, mutta sisikunta näköjään muistaa..