Nyt on kakut syöty, ruusut ja todistukset saatu ja työkkärissä käyty.

Olo on apea.

Opettajat kysyivät kaikilta "onko teillä tänään juhlat?", ja minä ainoana hiljaisesti vastasin että en tiedä. Soitin ihmisille kertoakseni että valmistuin. 3 tavoitin, 2 jäljellä. Tuntuu, että minun valmistumisellani ei ole väliä. Mutta se kai on oma vika, jotenkin. Kyllä lähipiirissä on ollut tiedossa että koulun loppu on lähellä ja valmistuminen kuun lopussa.
Olen ollut kaksi tuntia hereillä ja liikkeellä, ja itku on yllättänyt kolmeen kertaan. Olo on ikävä.

Mutta kuten sanottu, oma vika. En ole elämäni aikana kasannut suurta kaveripiiriä, ja muutenkin olen antanut itsestäni vaatimattoman kuvan. Oma vähäpätöisyys korostuu ns. juhlan hetkinä.

Voin kuvitella jonkun sanovan, että "no mitä sinä sitten haluat? jos haluat juhlia niin sano sitten niin äläkä valita, kun kukaan ei ole ajatusten lukija" Turhaa märinäähän tämä on, ja ammattitutkinto jolla ei varsinaisesti tee mitään. No, onpa toinen meriitti YO:n jälkeen, olen valmistunut joksikin.

Kunpa kukaan ei ottaisi hernettä tästä kirjoituksesta. Tämä on vuodatusta vuodatus.nettiin.