Mutta löysinpä kumminkin uudet lenkkarit itselleni, semmoiset katu-uskottavat joilla on hyvä käydä kävelemässä (ja sitten myöhemmin vaunuilemassa).

Prismasta löytyi, hintalapussa luki että 24,90 ja toisella puolella oli toinen hintalappu jossa 19,90. Jännityksellä odotin kassalla että kumpi onkaan se oikea (veikkasin jälkimmäistä) ja niinhän se olikin. Oikeastaan tuota enempää en ikinä tahtoisikaan kengistä maksaa. Vaikea ymmärtää, että jo ihan canvas-kengistä saisi maksaa semmoiset 30€.... Tosin oli siellä tennareita alle 15€ mutta öö. Joo ei nyt kumminkaan.
Hyvät on olleet jalassa, jo ensivetäisyllä totesin että nää sopii hyvin (kun tosi monet joita niitä ennen sovitin ei olleet hyviä). Jotkut toiset lenkkarit oli päkiästä ahtaat ja isommalla numerolla sopivat mutta liian pitkät, eli varpaista taipuivat liikaa ja muodosti semmoisen rutun joka kyllä kuluu rikki ennenpitkää. Eikä se jalassakaan tuntunut kivalle. Mutta nuo valkeat oli semmoiset tarpeeksi jäykkäpohjaiset että ne ei taivu 90' kulmassa rumasti.

Mitäs sitten... Päätin että parempi tehdä harjoituskappale-brita että sitten osaan tehdä kun pitäisi vieraillekin tarjota. Ostettiin belgialaisia mansikoita ja kilo kiivejä. Ensimmäinen brita tehtiin mansikat täytteenä. Siitä opin todella paljon, ja tosi hyvä että harjoittelin koska se meni aika pipariksi... Maku oli ihan oikea, mutta voitelusta huolimatta kakku tarttui leivinpaperiin ja kasattaessa hajosi sitten tuhannen päreiksi. Seuraavana päivänä tehtiin uusi, kiivit vaan ei olleet niitä parhaimpia.. Kai raakoja, kun olivat vähän happamia ja kuori ei meinannut irrota millään.

Mukavan onnistunut torttupohja.


Valmis kiivi-brita.

Opin sen, että se leivinpaperi pitää voidella erällä sulatettua voita (jos jollain on parempia ideoita, otan vastaan) eikä vaan hieroa kylmää voikimpaletta sitä vasten... Ja sen, että kakun pitää antaa jäähtyä kunnolla ennen kuin siitä alkaa väsäämään kakkua. Pysyy paremmin koossa ja irtoaakin hieman helpommin kun on jähmeämpää (kuin vastaavasti vielä hieman lämmin kakku on sen verran pehmeä että menee rikki jo sen takia).

***

Tänään oli neuvola, eipä kuulu mitään erikoista... Verenpaineet samanlaisia, hb tasan sama kuin viime kerralla 3 viikkoa sitten (121) ja painoa tullut n. päälle 500g/viikko ja lähtöpaino on nyt saavutettu (102,3kg muistaakseni). Pissasta ei edelleenkään löydy proteiinia tai sokeria ja vauvan sykkeet on sitä samaa kuin ennenkin (140 luokkaa). Tosin vaihtelihan ne siinä 140-160 kun terkka kuunteli, et ei se ihan sitä tasaista tietenkään ole.
Seuraava kerta sitten enstiistaina. Enpä usko että mitään tapahtuu tässä välillä.........
Tosin limatulppa saattaa olla liikkeessä, ei se "jello" mitään muutakaan oikein voi olla. Toivossa on hyvä elää??

Sateen jälkeinen tuoksu on sitten kiva. Käveltiin tänään paljon, ensin neuvolaan ja sieltä Prismaan ja Prismasta kodin ohi Lidliin ja takaisin kotiin. Hyvin kyllä jaksoin, eikä me hirveän kovaa edes paahdettu mutta käveltiin kumminkin. Ai niin, terkka sanoi että hyvin olen pitänyt painon aisoissa. Siitä tuli tosi hyvä mieli, ehdin jo hätäillä että paljonkohan tän 3 viikon aikana on tullut lisää ja mietin että onko kävelystä ollut mitään apua. Ehkä siitä on, mutta enemmän teen sitä kunnon takia kuin missään laihdutusmielessä.

Kissoista on tullut levottomia hiljattain. Laku varsinkin käy useasti päivässä naukumassa ovien edessä (kun on ollut viileetä niin ei ole kehdannut pitää parvekkeen ovea auki)... Käytiin me ihan ulkonakin niiden kanssa viikonloppuna, Laku tykkää valjailusta ihan hirveästi mutta Ash ei niinkään. Tai niin paljoa, kyllä sekin käppäilee eikä vaan jurota paikallaan. No, Laku kävi ensin einehtimään heti kun nurmialueelle pääsi. Molemmat söi ruohoa kuin olis olleet jotain lampaita. Meidän kerrostalon pihalla on ränsistynyt lasten leikkialue (kiipeilyteline, hiekkalaatikko, pöytä&penkit, keinut) ja se hiekkalaatikko on paikallisten kissojen toilet ja kiipeilyteline on ihan syöty. Siinä sitten missä pihamaalla oli hiekkaa, Laku heitti pitkäkseen ja kieri ja hieroi itseään maata vasten. Kiva, että toisilla on kivaa. No... Siitä tuli ihan roskainen, mutta siitä se riemu vasta repesi kun hän löysi irtohiekkaa keinujen alta. Mustasta kissasta tuli ruskeanharmaa, tunnistamaton. Sitten se löysi nurmialueelta jotain Niin Vastustamatonta, että tuntui sen nenän olevan liimattu maahan. Semmoisella intensiteetillä se haisteli ja halaili maata, että jonkun ajan päästä kävin nykimään sitä muuaalle. Ei liikahtanutkaan, tuuppasin sitä sitten kengänkärjellä ja se iski luuvitosella minua varpaille. Tuolla tavalla en ole sen ikinä nähnyt käyttäytyvän, olin ihan että o.o
Mitään väkivallan merkkejä ei nää meidän kissat tähän mennessä ole näyttäneet, ei ikinä räppää tai sähise mielenosoituksellisesti. Toivottavasti Lakun nyrkinisku oli jotain hormoniperäistä tai jotain, ja että se ei koe tarvetta läimiä lasta. Tosin se pitää sitten, kun sinne asti päästään, mahdollistaa että kun kissat pääsee/joutuu lapsen kanssa tekemisiin niin niillä on aina pakoreitti jonnekin. Että eivät tulisi kokemaan oloa uhatuksi, tai mitään muuta negatiivista (että pitäisi muka puolustautua).

Ensi viikolla onkin minun terveyskeskuskeikka jossa toivottavasti poistetaan ainakin 2 punkkimaista luomea kaulasta. Ai niin.. ja ensi viikolla on laskettu aika. Hoaaaaah. Millon mää tästä repeän? Kukaan ei tiedä.