Trendi on pysynyt samassa; hyviä neuvolakuulumisia edelleen.

Neuvolaverenpaine 126/84 (kotimittauksessa viimeaikoina 130/70 kieppeillä)
Hb 121 (2vk sitten 122)
Paino +327g/viikko (kokonaispaino 100,5kg, lähtöpainoon yhä 1,5kg)
Sf (eli kohdun koko) 33cm (ei enää ihan yläkäyrällä)
Ei proteiinia tai sokeria pissassa
Vaavi pysynyt pää alaspäin, liikkuu ja sykkeet samat mitä ennenkin (140-145)

Seuraava neuvola-aika laitettiin mulle (vasta) 2.6.! Siinä välissä tulee sitten olemaan se synnytystapa-arvio ja viimeinen vasta-aineverikoe. Eli luulisin että tässä kuun toisella puoliskolla on se poliaika. Ja sairaalatutustuminenkin on vasta kahden viikon päästä... Yhyy, minut on hyljätty, niin vähän käyntejä..

Supistuksiahan minulla ei sitten ole ollut. Ei edes niitä kovettumisia enää. Mutta sentään terkka sitä sanoi, että vauva on jo aika alhaalla (ai jaa?). Mun puolestani saisi syntyä jo kesäkuun alkupäässä, nih. Mutta ei minun tuurilla mitään semmoista...

Tuleekohan meidän lapsille ruskeat silmät? Sillä minun tuurillani ovat sinisilmäisiä kumminkin, bah. Enpä ole koskaan tuntenut vetoa sinisiin silmiin, tykkään kyllä omista vihreistäni mutta ruskeat on mulle olleet aina nätimmät.

Ensi viikon maanantaina alkaa ä-loma, joudun huomenna ilmoittamaan työpaikan toimistolla (tämä nettityöpaikka on kiinni perjantaisin, joten avustan silloin toimistolla) että en tule ensi maanantaina ja tiistaina (jotka siis olisi vielä työpäiviä, mutta rahaa niistä en saisi koska ä-loma on jo tuolloin päällä). Toivottavasti siinä ei tule hankaluuksia, muutenkin kiva jäädä nyt omaan rauhaan kun liitokset alkaa vaivata.
Tosin sitä olen suunnitellut, että kävisin joka päivä kävelyllä etten rapaudu näiden viimeisten viikkojen aikana. Nythän olen kumminkin liikuskellut, ja kävelyn pitäisi olla kaikinpuolin terveellistä. Mielenkiintoista on, että liitoskipukin hellittää kun hetken aikaa jaksaa pysyä liikkeessä. Pahinta se juuri on esim kotona, jossa istun vaikka sohvalla, sitten käyn keittiöstä vaikka vettä, tai vessassa, niin se kävelypätkä istumisen välillä on tosi kipeetä. Mutta hurjan hyvin vaaka-asento auttaa, että kyllä minä jaksan vielä..

Pari päivää sitten juttelin sen kaverini kanssa joka sai tytön tammikuun lopulla, hän sanoi että 'pääsisipä taas synnyttämään!' Ja olin ihan että ohhoh, jopas. Että ei ainakaan traumoja jäänyt, ja hän sanoi että toinen on jo suunnitteilla, toivovat kesävauvaa. Menisipä meilläkin kaikki niin hyvin, että ensimmäisen lapsen jälkeen voi jo heti kuvitella yrittävänsä toista. Aikaväliä on nyt tosi paha mennä sanomaan, kuvittelisin että ainakin vuosi tai pari siinä menee.. Mutta keskitytään nyt tähän ekaan, kumminkin.

Selviääköhän ne herneet nyt tuolla, aika kylmiä kelejä on pidellyt. Samoin gladiolat on vähän rennon näköisiä vaikka saivat vettä. Hitsin kiva jos ne kaikki kupsahtaa nyt....