Meinasi, tai itseasiassa ei kyllä enää meinannutkaan vaa iski epätoivo viimeyönä. Heräsin vessaan, ja takaisin maate käydessä kävi kohta selväksi että uni on hävinnyt jonnekin. Uhosin, etten katsoisi kelloa yöllä, mutta kun se näytti menevän siihen että en enää saanut nukuttua, niin halusin tietää miten aikaisin kukkuminen tällä kertaa alkoi. No. 4.55 tai jotain. Se oli jo varmaan puolen tunnin kukunnan jälkeen... sitten herätin miehen ja purin epätoivoani ja itkin että "miksi, miksi?". Että tähänkö se on menossa.
Tunnetusti, mulla ainakin, itkeminen tekee silmät 'väsyneeksi' ja kai sillä oli jotain vaikutusta. Kun aikani riehuin, ja kävin taas maate tunsin taas kipua alaleuassa. Se on kytköksissä kaulaan aika paljon, ja siinä itkiessä piti niistääkin pari kertaa. No, keskitin huomioni siihen pulssin mukana menevään kipuun ja sekin kait auttoi. En tiedä miten pitkään olin vielä hereillä, mutta jossain vaiheessa huomasin lipuvani. Ja heräsin vielä kerran paljon myöhemmin, taisi olla veskihätäkin mutta en antanut sille toista ajatusta ja nukuin vielä kunnes kello soi. Varmaan tunnin ainakin olin siitä ensiheräämisestä hereillä, mutta aika tappelulla sain sitten nukuttua loppuaamun.

Ongelmani on se, että kun olen hereillä niin kaikenlaiset ajatukset valtaa pään. Tulee sellainen tulva, joka ei anna levolle sijaa. Viimeöinä olen miettinyt bussilippupulmaani, vessapaperitelinettä, päässä vilistää CSIn tapaisia kohtauksia, ajattelen omituisia ja sitä juontaa jokin feikki uutislukijaääni... Kaikki mikä mieleen juolahtaa, elää omaa elämäänsä. Ja en saa sitä vilinää lakkaamaan. Siihen kai siksi esim. leukakipuun keskittyminen auttoi.

Su 13.1. kävin nukkumaan 00.jotain, oltiin hereillä vielä 02 aikaan. Heräsin siinä seittemältä, enkä saanut enää nukuttua.
Ma 14.1. kävin nukkumaan 22.jotain, heräsin 06.50 enkä saanut nukutuksi.
Ti 15.1. kävin nukkumaan 00.jotain, heräsin 04.55 ja en meinannut saada enää unta. Nukahdin varmaan joskus viiden jälkeen.

Seuraavaa yötä pelätessä....

En olisi uskonut, mutta taitaa johtua kuitenkin tästä työstä. Koska nimittän sekin ehkä auttoi kun yritin psyykata itseni ajattelemaan, että tänään on vapaapäivä ja että voin rauhassa nukkua niin pitkään kun nukuttaa.
Mutta mikä tässä työssä nyt sitten on niin pelottavaa? Vai onko se se bussien epämääräiset aikataulut; pelkään myöhästyväni? Muistaakseni tämmöistä ei tullut edes vaikka olisin mennyt kasiin kouluun, tosin menin pyörällä ja pystyin itse hyvin vaikuttamaan siihen että tulenko ajoissa vai en. Bussit menee 10minuutin marginaalilla ainakin, vaikea tietää miten pitkä tai lyhyt seuraava odotus samalle vuorolle on.

Mutta tää ei kyllä ole kivaa. Parasta olla ohimenevä juttu tämäkin, ei mitään järkeä. Ja stressaa ihan sikana, toden totta. Mut ei tässä tilanteessa varmaan mitään droppejakaan anneta, ...että jos tämä ei korjaannukaan itsestään niin epätoivoa lisää se tieto, ettei mistään saa apua?