Nukuin suunnilleen koko yön, mutten ihan kunniallisesti vieläkään. Heräsin kahteen otteeseen, mutta sain itseni nukkumaan ilman suuria tuskia, jee! Ja kävin siis nukkumaan kaheltatoista, ensimmäisen kerran herätessä en katsonut kelloa. Toisen kerran katsoin, oli seitsemän jälkeen jo mutta silti sain nukahdettua vielä! Tosin herätyksen soidessa olo oli ihan vastanukahtanut, ja kaukana levänneestä, mutta nukuimpa kuitenkin.
Asiat, millä tuudittelin itseäni nukkumaan oli sellaisia kuten "eikö olisi kivaa, että voisi sanoa nukkuneensa koko yön?", "huomenna on vapaapäivä, hyvää aikaa nukkua" ja "bussiaikataulu on hallinnassa, ei hätää".

Levottomia asioita ei niinkään pyörinyt enää päässä. Ajatuksia kuitenkin oli, mutta yritin hillitä niitä etten olisi herännyt liikaa miettimään tai mielikuvittelemaan jotain tarinaa.

Kohta onkin viikonloppu. Huh. Ja reilu viikko enää ultraan!